keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kohta se on ohi

Niin se joulu sitten tuli ja sitä juhlittiin perinteisesti sukulaisten kesken. Tänä vuonna meitä oli juhlimassa jouluaattona minä, vanhempani, pappani, isosiskoni ja toinen isosiskoni miehensä kanssa. Oli kyllä mukavaa viettää taas joulua siskon kanssa, joka asuu niin kaukana, että tulee nähtyä liian harvoin! Meidän joulu meni aika rauhallisissa merkeissä, mutta kun talossa on kaksi koiraa niin kyllä sitä vauhtiakin riitti.

                                                            Senni ja siskoni koira Leevi

Tänä vuonna Senni sai huomattavasti vähemmän lahjoja, kuin viime jouluna eli sen ensimmäisenä jouluna. Senni sai ainoastaan kanaherkkuja ja koiran keksejä. Mutta se sai sitäkin enemmän huomiota ja rakkautta. Havahduin lukiessani Karoliinan tekstiä, että miten paljon me omistajat ostetaan koirille kaikkea joululahjaksi vaikka se koira varmasti arvostaa paljon enemmän sitä, että sillä on rakastava koti ja ihmisiä jotka välittävät siitä.

Tuon tekstin jälkeen ajattelin, että suurin joululahja mitä Sennille voin antaa on se, että vietän sen kanssa aikaa ja ollaan vaan. Mä oon joutunu jättään Senniä nyt syksyn aikana tosi vähemmälle huomiolle, kun asun Kokemäellä ja sen huomaa, että se kaipaa oikeasti mun kanssa tekemistä. Niimpä me ollaan vietetty nyt Sennin kanssa vain aikaa oleskellen ja sen takia tämäkin joulu postaus tulee vasta tänään :)


Tää vuosi alkaa olemaan nyt oikeasti lopuillaan ja kohta voidaan puhua vuodesta 2015. Teinkin jo joulukalenterin yhteydessä katsauksen meidän vuoteen 2014 eli enää uuttaa vuosi katsausta en sen kummemmin ala tekemään. Vuosi on mennyt todella nopeasti ja toisaalta haikein mielin muistelen tätä vuotta, sillä vaikka kaikkea kamalaa ja surullistakin on tapahtunut, niin tämä oli mieletön vuosi♥ Valmistuin kolmen vuoden aherruksen jälkeen merkonomiksi ja nyt saan opiskella koirien parissa.

Ensi keskiviikkona lähtee käyntiin koulun viimeinen aktiivinen puoli vuotta koirien parissa. Sillä syksyllä meillä onkin sitten enää työharjotteluja ja muutamia oppitunteja. Vaikka puoli vuotta tuntuu pitkältä niin silti kohta huomaan, että on kesäkuu ja kirjoittelen täällä upeasta vuodestani koirien parissa ja siitä miten se on nyt ohi. Koirat ei toki katoa koskaan elämästäni, mutta tuo upea koirien kanssa opiskelu ja mahtavat opettajat, jotka on meitä opettanut, niitä mun tulee ikävä! :)

Tammikuussa saadaan juhlia Sennin 2v synttäreitä ja myös sitä haikein mielin ajattelen, että tuo karvainen otus tulee koko ajan vanhemmaksi. Facebookin berninpaimenkoira ryhmissä olen lukenut surullisia uutisia, kun bernejä kuolee ja kauheinta oli lukea, kun erään perheen berni oli kuollut joulupäivänä! Sitä rupee aina ajattelemaan, että koskaan ei tiedä milloin on viimeinen päivä Sennin kanssa. Sen takia haluankin nauttia jokaisesta hetkestä, kun Sennin kanssa saan olla!

Nyt me jäädään odottelemaan Sennin kanssa iltaa ja sitä, kun saadaan lähteä ulos katselemaan raketteja. Tänään nautitaan myös viimeisen kerran herkkuja ja alkoholia, sillä tammikuussa tällä omistajalla alkaa herkuton/tipaton tammikuu. Me palataan huomenna Sennin kanssa uuden vuoden kuulumisten kera, joten siihen asti: nauttikaa vuoden viimeisestä päivästä ja erityisesti antakaa läheisyyttä karvaisille kavereillenne! ♥

ps. Mitäs pidätte blogin uudesta ulkoasusta? Myös Niittytassun Hani välilehteä muokattu!

                                                               

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi! :)
Kommenttien valvonta käytössä, jotta huomaamme kaikki!