torstai 11. joulukuuta 2014

Luukku 11


Miksi mä olen koiraihminen?


Mä en voi puhua vielä, että mulla ois pitkä koirahistoria, koska täytin itse vasta 19, mutta voin sanoa, että koirat on mun juttu.

Ennen tätä koulun alkua mä en ole ollut täydessä vastuussa yhdestäkään koirasta, sillä en ole omistanut tai omista edelleenkään virallisesti yhtäkään koiraa. Senni on mun vanhempien koira virallisesti eli en ole siitäkään vastuussa koko päiväisesti. Tällä hetkellä olen vastuussa koulun projektikoirasta ja välillä se tuntuukin kuin se olisi oma, koska se kulkee aina mukana menin mihin tahansa. Se lähtee viettämään viikonloppuja ja lomia kanssani Forssaan, koululla se on aina minulla asuntolalla.

Voin sanoa, että Senni on tavallaan elämäni koira, sillä ilman sitä en juuri nyt opiskelisi eläintenhoitajaksi projektikoira linjalla. Sennin kautta tutustuin tottiksen ihmeelliseen maailmaan ja siitä lähti kipinä siihen, että haluan työskennellä eläinten ja erityisesti koirien parissa. Ilman Senniä mä varmasti tällä hetkellä istuisin kotona ilman koulu paikkaa ja töitä? Senni ei todellakaan ole aina se ihana ja helposti koulutettava koira ja monesti on tehnyt mieli lähettää se mahdollisimman kauas, mutta samalla se on opettanut mua hirveästi.

Tähän mennessä tää koulu on opettanut mua elämässä ihan hirveästi. Mä oon oppinut paljon uutta koirista ja niiden kanssa harrastamisesta. Oon oppinu että musta oikeasti löytyy auktoriteettiä koirien kouluttamiseen ja osaan bilettää koirien kanssa. Oon oppinu, että ei oikeasti ole niin hirveää tehdä koiran kanssa töitä, kun 9 muuta ihmistä+2 opettajaa katselee.




Parhaita puolia tässä kaikessa on se, että koirien kautta mä olen löytänyt paljon uusia ja ihania ihmisiä, koiraihmisiä. Osa näistä ihmisistä kulkee yhä mukana ja osa on jäänyt matkan varrelle, mutta aina tulee uusia. Kuinka moni näistä ihmisistä olisi jäänyt tapaamatta, jos mulla ei olisi koiraa jonka kanssa harrastaa? Uskon, että olisin todella yksinäinen tällä hetkellä, ilman näitä kaikkia ihmisiä, nimenomaan koiraihmisiä!

Koiraihmisten kanssa puhuminen on aina paljon helpompaa, sillä on aina yksi yhteinen asia mistä voidaan jutella, koirat. Mä olen oikeasti todella ujo enkä todellakaan kovinkaan sosiaalinen ihminen, mutta koiraihmisten seurassa tunnen itseni oikeasti paljon rennomaksi kuin ns. normaalien ihmisten seurassa. En tietenkään tarkoita sitä, että en voisi tulla toimeen ihmisten kanssa joilla ei koiraa ole, mutta koiraihmisiä on helpompi lähestyä.

Koiraihmiset myös tajuaa paremmin miksi et panosta ulkonäköösi vaan laitat suosiolla jo valmiiksi likaiset vaatteet päällesi, kun taas ns. normi ihmiset pähkäilevät tunnin vaatekaapin edessä, että mitä sitä laittaisi yllensä. Itse kuljen melkeimpä aina treenivaatteet päällä, jotka on kuraiset ja karvaiset. Mun melkeimpä jokaisen takin taskusta löytyy jotakin koiran herkkuja ja koiran kakkapusseja. Ne on osa mun elämää ja niitä tulee aina löytymään mun taskuista.



Kaikkein parhainta koirissa on luottamus, joka sun ja koiran välille syntyy. Kaikki ihanat treeni hetket ja lenkit sekä sohvalla makoilut, ne on osa sun ja koiran välistä suhdetta. Mikä oikeasti on ihanampaa kuin katsella iloista koiraa, joka nauttii tehdessään sun kanssa?

Ainoata rakkautta jota rahalla voi ostaa on koirat <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi! :)
Kommenttien valvonta käytössä, jotta huomaamme kaikki!