sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Luukku 7

Satu opiskelee Kannuksessa ja hänellä on siellä projektikoira, jota hän kouluttaa. Nyt saatte lukea millaista opiskelu Kannuksessa on, kun mä oon jonkun verran kertonut teille Kokemäellä opiskelusta.
Tästä linkistä Satun blogiin.

Hain Kannuksen kennellinjalle, koska koirat ovat olleet kauan lähellä omaa sydäntä. Käytännössä olen kuullut tästä opiskelu mahdollisuudesta kuudennella luokalla ja silloin päätin, että sinne haen. Moneen kertaan ammatinvalinnat vaihtuivat matkan varrella, kuitenkin palaten koiriin. Yhdeksännellä luokalla sain kuitenkin todeta, ettei oma keskiarvo tulisi riittämään kyseiselle alalle, lisäksi sinä vuotena oli haku lukiopuolelle, joten päätin hakea Kennelkympille Valkealaan. Päädyin kymppiluokan jälkeen kannuksen kennellinjalle onnistuneesti ja alusta asti paikka on tuntunut omalta.

On ollut raskaimpia jaksoja ja helpompia, ikinä ei kuitenkaan ole tullut sellaista oloa, että jättäisin leikin kesken. Ensimmäisenä vuotena opinnot painoittuvat enemmän tuotantoeläin puolelle, pitäen kuitenkin sisällään koira-aineitakin. Nyt toisella vuodella koira-aineita on ollut huomattavasti enemmän, mutta nyt meillä alkoi Atto-aineet, joten koiraa ei tule olemaan lähes 2 kuukauteen. Meillä oli luokalla melkoinen alku ja onnistuimme ottamaan yhteen milloin mistäkin asiasta, nyt kuitenkin toimimme melko hyvin kokonaisuutena, eikä ongelmia juurikaan ole esiintynyt. Aloitin ensimmäisen vuoden aikana kilpailemisen tokossa ja olen isosiskon koiran avustuksella kerännyt TK1 tuloksen ja yhden AVO1:sen. Koulu on antanut itsessään paljon vinkkejä lajien aloittamiseen, mutta omatoimisuus on ollut kaiken avain.

 Jos ei ole itse valmis käyttämään myös sitä vapaa-aikaansa työstääkseen koiriaan eteenpäin niin eteneminen lajeissa voi olla melko hidasta. Sillä kennellinja ei kuitenkaan pidä itsessään sisällä ihan niin paljon käytännöntunteja kuin voisi luulla. Joudumme kuitenkin opiskelemaan siinä sivussa teoriaopintoja niin koirista kuin muistakin tuotantoeläimistä. Pitäen kokoajan mielessä, että tämä on maatalousalan perustutkinto. Joten koirat eivät voi olla pelkästään aiheina. Koulullamme on navetta ja ensimmäisellä vuodella on aamu-, sekä iltavuoroja siellä. Vierailupaikkoina on myös sikalat ja muut navetat. Toisella vuodella on myös työskentelyä sikalassa Perhossa. Kouluun kuuluu myös koirahoitolalla työskentely, joka on noin 10 viikkoa, se jos mikä osaa olla raskasta...

 Koulun aikana tulisi myös saada 800 tuntia työssäoppimista, jotta tulisi valmistumaan tästä koulusta. Omat projektikoirahaaveet olivat vahvoina heti ensimmäisen vuoden aloituksesta lähtien. Onnistuinkin saamaan itselleni vuoden 2014 hiihtolomalla itselleni saksanpaimenkoira uroksen ”Riskin.” Nimensä veroinen se on tähänkin asti ollut. Pennusta pitäen se on ollut melko täysipäinen kaveri, eikä se piippailutkaan turhia. Se on motivoitunut etsimään ja työskentelemään ihmisen kanssa. Kovasti töitä on tuon koiran eteen tehty. Alta vuoden ikäisenä Riskillä oli pohjat moneen lajiin ja koiraharrastus sai siitä kunnon startin myös kisapuolella. Valitettavasti Riskiltä löytyi terveydellinen haitta, jonka takia on melko mahdollista, ettei siitä tule työkoiraa ja näin ollen joudun luopumaan tuosta saksalaispenteleestä ennen kuin piti.

Teksti sekä alla oleva kuva Satu Vallenius

                                                           Satu ja projektikoira Riski

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi! :)
Kommenttien valvonta käytössä, jotta huomaamme kaikki!