keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Syy minkä takia jaksan päivä kerrallaan eteenpäin

Ensimmäisenä haluun kiittää teitä kaikkia ihania ihmisiä, jotka kommentoitte tsemppaavia juttuja tuohon edelliseen postaukseen! ♥ Tuo postaus keräsikin enemmän huomiota, kuin olin ajatellut, nimittäin sen päivän aikana blogissa vieraili yli 500 kävijää :) Kaikesta tuosta surusta huolimatta mun on jatkettava elämää päivä kerrallaan eteenpäin ja onneksi mulla on yksi valo elämässäni, Senni♥

Tänne on vihdoinkin rantautunut ilma, josta mä voin sanoa oikeasti pitäväni! Täällä nimittäin on lunta (jota sataa koko ajan lisää), mutta pakkasta ei ole ollenkaan tai sitä on korkeintaan 1-5 astetta. Rakastan tota ilmaa ja viihdyn ulkona, kun siellä oikeasti ei ole sitä -20 astetta pakkasta. Tossa säässä oli hyvä lähtee myös Sennin kanssa ulkoilemaan ja tehtiinkin yli kahden tunnin ulkoilu.



Kierreltiin pitkin poikin ja nautittiin isoista lumikinoksista. Tai Senni taisi niistä enemmän nauttia, kun sai niissä tarpoa ja hyppiä, mä menin vain hihnan jatkeena perässä ja naureskelin, kun oli niin ihanaa katsella, kun koira nautti :) Pitkän lenkin päätteeksi me mentiin vie hetkeksi koirapuistoon ja Senni sai juosta vapaana. Puistossa ei ollu muita koiria, joten Senni sai nauttia suuresta juoksu alueesta yksin. Ja päätettiin ottaa siinä myös pieni pätkä tottista niin nähdään missä vaiheessa mennään ja mitä pitää harjoitella.

Aluks otettiin pätkä seuraamista vauhdin muutoksilla ilman, että tehtiin käännöksiä. Se suju todella hyvin ja tällä kertaa jopa katsekontakti pysyi! Sen jälkeen kokeiltiin seuraamista ja otettiin mukaan vasemmalle sekä oikealle käännöksiä ja täyskäännöksiä. Yllätyin positiivisesti miten hyvin noi täyskäännökset suju Senniltä, sillä me ei olla harjoteltu niitä varmaan yli puoleen vuoteen.

Otettiin loppuun luoksetulo muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla jätin Sennin istumaan ja menin itse noin 10 metrin päähän, kutsuin luokse ja puoli välissä matkaa kehuin, koska vauhti oli hyvä! Senni tuli loppuun asti täydellä vauhdilla ja nappasikin palkan niin vauhdilla mun kädestä, että käsi sai kokea hampaiden kolahduksen, josta seurauksena mulla on mustelma kädessä! Mutta tehtäessä sattuu ja tapahtuu, joten mustelma on siitä muistona.

Toisella kerralla mä jätin Sennin makaamaan maahan ja menin itse noin 15 metrin päähän. Käännyin Senniin päin ja odotin hetken, jonka jälkeen jälleen kutsuin luokse ja tällä kertaa kehun jälkeen lähdin itse pakittamaan, jotta Senni pitä täyden vauhdin loppuu asti. Nyt pitäisi ruveta treenaamaan luoksetulon loppuosaa eli niin, että Senni siirtyy sivulle.

Huomioita treenistä:
-Tunnetila saatava pysymään koko harjoituksen ajan, nyt hieman hiipui loppua kohti!
- Luoksetulon loppuosaa alettava treenaan
- Kuvaaja mukaan, jotta nähdään edistyminen!
- Kaukojen opettelua ensi kerralla

Treenin jälkeen Senni sai vie hetken juoksennella, mutta oli ilmiselvästi väsynyt, kun päätti mennä makoilemaan maahan ja syömään lunta. Päätettiin sit lähteä kotiin ja oikeastaan lähdettiin hyvään aikaan, sillä nyt ulkona on järkyttävä lumisade. Nyt Senni on niin väsyny, että se ei jaksa leikkiä vaan nukkuu tuossa lattialla.

Mainostetaas tähän loppuun mätsäriä, jonka meidän seura järjestää! :) Me mennään Sennin kanssa kokeileen miten sujuu. Kuinka moni muu on tulossa? :) Match Shown tiedot tästä linkistä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitämme kommentistasi! :)
Kommenttien valvonta käytössä, jotta huomaamme kaikki!